Finnish Bible (1938)

Job 38

Job

Return to Index

Chapter 39

1


 

  (38:39) "Sinäkö ajat saaliin naarasleijonalle ja tyydytät nuorten leijonain nälän,  

 

 

-

2


 

  kun ne kyyristyvät luolissansa ja ovat väijyksissä tiheikössä?  

 

 

-

3


 

  Kuka hankkii ravinnon kaarneelle, kun sen poikaset huutavat Jumalan puoleen ja lentelevät sinne tänne ruokaa vailla?  

 

 

-

4


 

  (39:1) Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?  

 

 

-

5


 

  Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?  

 

 

-

6


 

  Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.  

 

 

-

7


 

  Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.  

 

 

-

8


 

  Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet,  

 

 

-

9


 

  sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?  

 

 

-

10


 

  Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;  

 

 

-

11


 

  se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.  

 

 

-

12


 

  Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?  

 

 

-

13


 

  Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?  

 

 

-

14


 

  Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?  

 

 

-

15


 

  Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?  

 

 

-

16


 

  Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?  

 

 

-

17


 

  Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.  

 

 

-

18


 

  Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.  

 

 

-

19


 

  Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.  

 

 

-

20


 

  Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.  

 

 

-

21


 

  Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.  

 

 

-

22


 

  Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?  

 

 

-

23


 

  Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.  

 

 

-

24


 

  Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.  

 

 

-

25


 

  Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.  

 

 

-

26


 

  Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.  

 

 

-

27


 

  Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.  

 

 

-

28


 

  Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.  

 

 

-

29


 

  Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?  

 

 

-

30


 

  Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?  

 

 

-

31


 

  Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.  

 

 

-

32


 

  Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.  

 

 

-

33


 

  (39:30) Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."  

 

 

-

34


 

  (40:1) Niin Herra vastasi Jobille ja sanoi:  

 

 

-

35


 

  "Tahtooko vikoilija riidellä Kaikkivaltiasta vastaan? Jumalan syyttäjä vastatkoon tähän!"  

 

 

-

36


 

  Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi:  

 

 

-

37


 

  "Katso, minä olen siihen liian halpa; mitäpä sinulle vastaisin? Panen käteni suulleni;  

 

 

-

38


 

  (40:5) kerran minä olen puhunut, enkä enää mitään virka, kahdesti, enkä enää sitä tee."  

 

 

-

Job 40

 

 

 

 

HTMLBible Software - Public Domain Software by johnhurt.com

 


Other Items are Available At These Sites: