Chapter 29

  Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:  

-

  "Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,  

-

  jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!  

-

  Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,  

-

  jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,  

-

  jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!  

-

  Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,  

-

  niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,  

-

  päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.  

-

  Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.  

-

  Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;  

-

  minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.  

-

  Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.  

-

  Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.  

-

  Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.  

-

  Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.  

-

  Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.  

-

  Silloin ajattelin: `Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.  

-

  Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.  

-

  Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.`  

-

  He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.  

-

  Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.  

-

  He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.  

-

  Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.  

-

  Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."  

-