Chapter 18

  Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:  

-

  "Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.  

-

  Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne tylsät?  

-

  Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi - sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltansa?  

-

  Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista.  

-

  Valo pimenee hänen majassansa, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.  

-

  Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.  

-

  Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.  

-

  Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni;  

-

  hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka.  

-

  Kauhut peljättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.  

-

  Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.  

-

  Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen.  

-

  Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö.  

-

  Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä.  

-

  Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.  

-

  Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.  

-

  Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä.  

-

  Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.  

-

  Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus.  

-

  Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä."  

-