Finnish Bible (1938)

Job 13

Job

Return to Index

Chapter 14

1


 

  "Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,  

 

 

-

2


 

  kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.  

 

 

-

3


 

  Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!  

 

 

-

4


 

  Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.  

 

 

-

5


 

  Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse.  

 

 

-

6


 

  Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.  

 

 

-

7


 

  Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.  

 

 

-

8


 

  Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,  

 

 

-

9


 

  niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas.  

 

 

-

10


 

  Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten?  

 

 

-

11


 

  Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu;  

 

 

-

12


 

  niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.  

 

 

-

13


 

  Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua!  

 

 

-

14


 

  Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi.  

 

 

-

15


 

  Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.  

 

 

-

16


 

  Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni;  

 

 

-

17


 

  rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.  

 

 

-

18


 

  Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa,  

 

 

-

19


 

  vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sinä hävität ihmisen toivon.  

 

 

-

20


 

  Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään.  

 

 

-

21


 

  Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan - ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi - ei hän heitä huomaa.  

 

 

-

22


 

  Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen."  

 

 

-

Job 15

 

 

 

 

HTMLBible Software - Public Domain Software by johnhurt.com

 


Other Items are Available At These Sites: